Lääkis valmennuskurssit

Olen ns. myöhäisherännäinen, alanvaihtaja: Tajusin jo sairaanhoitajaopintojen aikana, etteivät ne minulle riitä. Kun ihmistä ohjaa tiedonnälkä on raskasta, kun kerta toisensa jälkeen törmää siihen, että “tämä ei kuulu sulle, tästä päättää joku muu”, “ei parane uppoutua tai syventyä liikaa”, “ei sun tarvitse tietää näitä asioita hoitajana”. Aloin lukemaan ensimmäistä yritystä (kevät 23) varten tosissani edeltävänä syksynä, mutta migreenini akutisoitui talvella ja jouduin luovuttamaan opiskelun suhteen täysin siinä vaiheessa, kun migreenikohtaus oli kestänyt on-off lähes kaksi kuukautta. Siinä, kolmivuorotyön ja reistailevan terveyden keskellä piti niellä pettymys, ylpeys ja todeta, että terveys ensin. Lääkishakuprosessille pitää antaa tarvitsemansa ajan, mikä se sitten onkaan itse kunkin kohdalla.

Olin saanut hyvän mielikuvan siitä, mitä minulta kokeessa vaaditaan. Bilsa oli hyvällä mallilla, kemia huonolla ja fysiikka nollapohjalla aloittaessani, olin kirjoittanut IB:ltä näistä ainoastaan bilsan ja math studiesin (joka vastaa lyhyttä matikkaa). Syksyllä 23 oli migreenilääkitys säädetty minttiin ja lähti uusi yritys Mafyn hyvien materiaalien parissa. Etenkin suorasanainen opintovalmentaja oli tärkeä apu. Hänen kanssa sai puhuttua aikatauluista sekä työn ja opiskelun yhteensovittamisesta, ja hän sai ymmärtämään, että ei voi tehdä pitkää työviikkoa jos aikoo samalla tehdä täyttä opiskeluviikkoa, vaan joku kompromissi tulee löytää.

Päädyin vaihtamaan lähikurssiin kevääksi 24, joka oli varmaankin ratkaisevin yksittäinen tekijä lääkispaikan takana. Se tuntui isolta ja pelottavalta hypyltä työelämän osalta, mutta osoittautui parhaimmaksi riskiksi, jonka olen ikinä ottanut. Lähikurssilla motivoitui ihan eri tavalla: samalla sai kavereita, live-opetus oli todella laadukasta, opettajat kannustavia ja tilat olivat tosi hyvät myös itseopiskeluun. Sain paljon enemmän aikaiseksi kuin kotona tai kirjastossa. Opettajilta sai paitsi aineopetusta niin myös elintärkeää koestrategiaa ja hämmästyin itsekin, kun harjoituskokeet sujuivatkin. Vertaistuki paikan päällä oli kannustavaa ja yhteishenki hyvä. Mafyn henkilökunta rohkaisi joka askeleella ja se palkitsi stadin lääkiksen paikalla keväällä 24.

Vaikka tämä olikin ensimmäinen “oikea hakuni” niin aktiivista opiskelua oli kyllä tullut enemmän kuin tämä yksi vuosi. Etenkin peruskonseptien jumppaamiselle piti antaa aikaa ja on ok, jos ne turhauttaa ensin todella pahasti. Nollapohja-aineesta voi oppia tykkäämään ja siinä voi tulla jopa hyväksi, kunhan antaa sille aikaa – momenttikäppyrät, titrauskäyrät ja ihmisbilsan maaginen kokonaisuus aukeaa kyllä! Ei unelma valoa vaadi, vaan rohkeutta.

Terveisiä Tampereen lääketieteellisestä! Minun unelma lääkiksestä on ollut vahvasti mielessä jo yläasteelta asti. Pelasin ammatikseni lentopalloa useamman vuoden ja yritin sisäänpääsyä pelaamisen ohella tuloksetta. Tein suuria uhrauksia lopettaessani lentopallon ja ruvetessani keskittymään sataprosenttisesti lääkishakuun. Kahdella viimeisellä hakukerralla otin Mafyn valmennuskurssit ensin Jyväskylässä ja viimeisenä vuonna Tampereella. Aloitin valmennuskurssit todella heikolla pohjalla, sillä lukiosta oli vierähtänyt jo lähes 4 vuotta. Urheilu toimi täydellisenä vastapainona lukemiselle ja kehitys oli hurjaa. Ensimmäisen vuoden sisäänpääsy jäi hieman alle rajan, mutta tiesin tehneeni kaikkeni, joten harmituksesta pääsi nopeasti yli. Katseet siirrettiin jo seuraavaan vuoteen ja varasin paikkani Mafyn Tampereen läsnäolokurssilta. Kävin korottamassa molempien vuosien aikana yo-kirjoituksien arvosanoja ja sain korotettua biologian, kemian ja fysiikan arvosanat laudaturiin. Aloitin viimeisen vuoden opiskelut huomattavasti korkeammalta lähtötasolta ja aloin pumppaamaan itseeni tervettä itsetuntoa onnistuneiden harjotuskokeiden myötä. Tampereen läsnäolokurssilla meille kehittyi loistava tiimihenki, jossa kaikki kannustivat ja tukivat toisiaan. Pystyin pääsykokeessa jopa nauttimaan tilanteesta tietäen, että olen valmis ja kaikkeni tehnyt. Lopulta kova työ palkittiin ja pääsin sisään Tampereen yleiselle puolelle huippupistein. Tärkeimmät asiat onnistumisessa minun lääkismatkalla oli harkittu ja hyvin suunniteltu päivärytmi, levon tärkeys ja luotto omaan itseensä.