Lääketieteen itseopiskelupaketit

Olen aina haaveillut lääkärin työstä, mutta vasta hieman vajaa kolmekymppisenä uskalsin lähteä tavoittelemaan tätä kyseistä unelmaani. Tähän asti olin opiskellut hotelli- ja ravintola-alalla ja tehnyt erilaisia asiakaspalvelu- ja toimistotöitä. 28-vuotiaana aloitin sairaanhoitajaopinnot, koska mielenkiinto lääketiedettä kohtaan ei edelleenkään ollut laantunut. Pian kuitenkin huomasin kaikissa sairaanhoitajaopintoihin kuuluvissa työharjoitteluissani keskittyväni aina vaan enemmän ja enemmän siihen, miten lääkärit työskentelevät. Lääkärit jaksoivat ihanan kärsivällisesti selostaa tekemisiään minulle, ja lopulta tein itselleni sen ainoan oikean päätöksen, eli päätin alkaa tavoittelemaan unelmaani lääkäriydestä 29-vuotiaana.

Luin pääsykokeisiin ensin sairaanhoitajaopintojen lomassa ja lopulta siirryin opiskelemaan pääsykoeaineita täyspäiväisesti, kaiken aikani kirjastossa viettäen. Viimeisenä hakuvuotenani (2023-2024) minulla oli käytössäni Mafyn itseopiskelumateriaali ja sen avulla sain aikataulutettua lukemiseni niin, että kertaamiselle jäi tarpeeksi aikaa ja harjoituskokeita tuli varmasti tehtyä tarpeeksi usein.

Kannatti unelmoida ja tehdä näiden unelmien eteen töitä, sillä tänä kesänä, 32-vuotiaana, vastaanotin opiskelupaikan Oulun yliopiston lääketieteelliseltä tiedekunnalta.

Olen ns. myöhäisherännäinen, alanvaihtaja: Tajusin jo sairaanhoitajaopintojen aikana, etteivät ne minulle riitä. Kun ihmistä ohjaa tiedonnälkä on raskasta, kun kerta toisensa jälkeen törmää siihen, että “tämä ei kuulu sulle, tästä päättää joku muu”, “ei parane uppoutua tai syventyä liikaa”, “ei sun tarvitse tietää näitä asioita hoitajana”. Aloin lukemaan ensimmäistä yritystä (kevät 23) varten tosissani edeltävänä syksynä, mutta migreenini akutisoitui talvella ja jouduin luovuttamaan opiskelun suhteen täysin siinä vaiheessa, kun migreenikohtaus oli kestänyt on-off lähes kaksi kuukautta. Siinä, kolmivuorotyön ja reistailevan terveyden keskellä piti niellä pettymys, ylpeys ja todeta, että terveys ensin. Lääkishakuprosessille pitää antaa tarvitsemansa ajan, mikä se sitten onkaan itse kunkin kohdalla.

Olin saanut hyvän mielikuvan siitä, mitä minulta kokeessa vaaditaan. Bilsa oli hyvällä mallilla, kemia huonolla ja fysiikka nollapohjalla aloittaessani, olin kirjoittanut IB:ltä näistä ainoastaan bilsan ja math studiesin (joka vastaa lyhyttä matikkaa). Syksyllä 23 oli migreenilääkitys säädetty minttiin ja lähti uusi yritys Mafyn hyvien materiaalien parissa. Etenkin suorasanainen opintovalmentaja oli tärkeä apu. Hänen kanssa sai puhuttua aikatauluista sekä työn ja opiskelun yhteensovittamisesta, ja hän sai ymmärtämään, että ei voi tehdä pitkää työviikkoa jos aikoo samalla tehdä täyttä opiskeluviikkoa, vaan joku kompromissi tulee löytää.

Päädyin vaihtamaan lähikurssiin kevääksi 24, joka oli varmaankin ratkaisevin yksittäinen tekijä lääkispaikan takana. Se tuntui isolta ja pelottavalta hypyltä työelämän osalta, mutta osoittautui parhaimmaksi riskiksi, jonka olen ikinä ottanut. Lähikurssilla motivoitui ihan eri tavalla: samalla sai kavereita, live-opetus oli todella laadukasta, opettajat kannustavia ja tilat olivat tosi hyvät myös itseopiskeluun. Sain paljon enemmän aikaiseksi kuin kotona tai kirjastossa. Opettajilta sai paitsi aineopetusta niin myös elintärkeää koestrategiaa ja hämmästyin itsekin, kun harjoituskokeet sujuivatkin. Vertaistuki paikan päällä oli kannustavaa ja yhteishenki hyvä. Mafyn henkilökunta rohkaisi joka askeleella ja se palkitsi stadin lääkiksen paikalla keväällä 24.

Vaikka tämä olikin ensimmäinen “oikea hakuni” niin aktiivista opiskelua oli kyllä tullut enemmän kuin tämä yksi vuosi. Etenkin peruskonseptien jumppaamiselle piti antaa aikaa ja on ok, jos ne turhauttaa ensin todella pahasti. Nollapohja-aineesta voi oppia tykkäämään ja siinä voi tulla jopa hyväksi, kunhan antaa sille aikaa – momenttikäppyrät, titrauskäyrät ja ihmisbilsan maaginen kokonaisuus aukeaa kyllä! Ei unelma valoa vaadi, vaan rohkeutta.