Yleisiä kysymyksiä ylioppilaskirjoituksista

Laadi itsellesi lukusuunnitelma, johon merkitset opiskeluajat ja opiskeltavat aineet sekä vapaapäivät. Lukusuunnitelma voi olla viikkokohtainen, jos viikon menosi ovat erilaisia, tai suunniteltu pidemmälle ajalle. Kutakin opiskeltavaa ainetta olisi hyvä ehtiä opiskelemaan vähintään kahtena päivänä viikossa. Jos on kokonainen päivä aikaa opiskella, voit esimerkiksi opiskella aamupäivällä 3 h jotain itsellesi haastavampaa ainetta ja iltapäivällä 3 h (taukoineen, esim. 3 x 50 min + tauot) jotain helpompaa ainetta. Aloita yhdellä suunnitelmalla ja noudata sitä pari viikkoa. Parin viikon jälkeen on helpompi nähdä, tarvitseeko suunnitelmaa muuttaa suuntaan tai toiseen.

Hyvän ja tehokkaan lukusuunnitelman salaisuus on se, että se joustaa elämäsi ja jaksamisesi mukaan. Kun kirjoitettavana on 2–4 ainetta, suurin virhe on aloittaa täysillä ”all in” -asenteella, sillä silloin uupumus iskee jo muutaman viikon kuluttua. Jotta jaksat maaliin asti, lukusuunnitelma kannattaa rakentaa jaksaminen edellä.

Viikossa ihminen pystyy keskittymään opiskeluun tehokkaasti korkeintaan noin 35 tuntia. Jos olet vielä lukiossa ja kurssit jatkuvat syksyllä, et koulun alettua juurikaan ehdi opiskella yo-kirjoituksiin iltaisin, sillä opetuksesta ja läksyistä kertyy jo täysi työmäärä. Suurin osa luku-urakasta onkin tehtävä kesällä. Opiskelu on kuitenkin huomattavasti tehokkaampaa ja jaksamisen kannalta armollisempaa, jos teet hieman lyhyempää opiskelupäivää pidemmän ajanjakson ajan sen sijaan, että paahtaisit viikot läpeensä aamusta iltaan.

Päivittäisessä lukujärjestyksessä kannattaa välttää ääripäitä. Kolmen aineen lukeminen saman päivän aikana tekee aikataulusta kiireisen ja silppuisen. Toisaalta vain yhden aineen opiskeleminen kokonaisen työpäivän ajan on usein liikaa: etenet päivässä varsin paljon ilman, että aivoillesi jää välissä aikaa käsitellä ja jäsennellä oppimiasi asioita. Tämän vuoksi suositeltavin tapa on opiskella kahta ainetta päivässä. Jokaista oppiainetta on hyvä opiskella viikossa vähintään kahtena päivänä, jotta asiat eivät ehdi unohtua opiskelukertojen välillä. Muista myös pitää opiskelun sisällä säännöllisesti lyhyitä taukoja. Lepopäivät eivät ole hukattua aikaa, vaan juuri silloin aivot siirtävät oppimasi asiat pitkäkestoiseen muistiin.

Viikossa ihminen pystyy keskittymään opiskeluun tehokkaasti korkeintaan noin 35 tuntia (tämä aika ei sisällä taukoja). Jos et ole korottamassa arvosanojasi vaan olet vielä lukiossa, niin syksyllä opetuksen alettua et ehdi juurikaan opiskella yo-kirjoituksiin iltaisin, sillä 35 h/viikko voi tulla täyteen jo opetuksesta ja läksyjen tekemisestä.

Oletetaan, että ehdit opiskella kirjoituksiin 5 h/vko koulun alettua viiden viikon ajan eli yhteensä 25 h. Jos käytät yhteen oppiaineeseen yhteensä keskimäärin 50 tuntia ja kirjoitat kolme oppiainetta, tarvitset yhteensä noin 150 tuntia. Tästä 125 h pitää tehdä jo kesällä, joten tarvitset noin neljä kokonaista opiskeluviikkoa kesäajalta. Opiskelu on kuitenkin tehokkaampaa, jos teet hieman lyhyempää opiskeluviikkoa hieman pidemmän ajan.

Jos kirjoitat kolme ainetta jo syksyllä, suosittelemme keskittymään niihin täysillä ja aloittamaan keväällä kirjoitettavien oppiaineiden kertaamisen vasta, kun syksyn kirjoitukset ovat ohi.

Kyllä kannattaa! Spaced repetition -tekniikan eli aikavälikertauksen ideana on ajastaa kertaustuokiot juuri niihin hetkiin, kun olet aikeissa unohtaa asian, ja pidentää kertausten välistä aikaa pikkuhiljaa. Jotta asiat painuvat pitkäkestoiseen muistiin, lukusuunnitelmaan kannattaa jättää säännöllisesti tilaa vanhan kertaamiselle sen sijaan, että lukisi vain uutta tekstiä. Fiksu tapa onkin varata jokaisen opiskeluhetken alkuun lyhyt aika jo aiemmin opiskeltujen asioiden palautteluun ennen uuteen aiheeseen siirtymistä. Jos opiskelet Mafynetillä, tämä hoituu kuin itsestään: Mafynetin kertaustoiminto laskee optimaaliset aikavälit puolestasi ja varmistaa, etteivät tärkeimmät asiat pääse unohtumaan.

Tarvittavien opiskelutuntien määrä riippuu lähtötasosta, opiskelutekniikasta, oppimäärän laajuudesta ja vaativuudesta sekä omasta oppimisnopeudesta. Kevään 2025 asiakaskyselymme mukaan pitkästä matematiikasta laudaturin saaneet opiskelivat Mafynetillä keskimäärin 104 tuntia, eximian saaneet 89 tuntia ja magnan saaneet noin 70 tuntia. Kemiassa vastaavat työtuntien määrien keskiarvot ovat 96, 81 ja 61.

Lukeminen kannattaa aloittaa heti, kun pystyy, vaikka pienilläkin tuntimäärillä. Opiskeluun tarvittava aika riippuu tavoitteista ja lähtötasosta: mitä korkeammat tavoitteet ja mitä alhaisempi lähtötaso, sitä enemmän tulee opiskella. Nyrkkisääntönä voi olla 50 h opiskelua oppiainetta kohti. Viikossa voit opiskella tehokkaasti korkeintaan 30–35 h, joten työ kannattaa jakaa pitkälle ajalle.

Ihminen jaksaa lukea teoriaa keskittyneesti vain lyhyen aikaa ilman, että tekee tehtäviä välissä. Tämän vuoksi pelkkä teorian lukeminen on melko tehoton tapa opiskella. Pelkällä lukemisella ei opi asioita kunnolla, vaan tietoja tulee päästä harjoittelemaan ja soveltamaan tehtävien parissa. Lue siis teoriaa vain sen verran, että pystyt aloittamaan tehtävien tekemisen. Teoriaan kannattaa palata vasta sitten, kun tehtävissä ei pääse enää eteenpäin.

Teoriaa lukiessasi mieti, osaatko selittää asian omin sanoin, mikä asian syy tai perustelu on, ja mihin muihin asioihin se liittyy. Tehtäviä tehdessäsi mieti, miten selittäisit ratkaisusi toiselle opiskelijalle, joka osaa oppiainetta hieman heikommin kuin sinä. Näin joudut väkisinkin ajattelemaan ja soveltamaan oppimaasi. Mitä monipuolisempia tehtäviä teet, sitä varmemmin tulet aidosti ymmärtäneeksi asian, sillä ulkoa opitut strategiat auttavat vain kaikista yksinkertaisimmissa tehtävissä.

Siihen asti, kun aikaa kokeeseen on noin 1–2 viikkoa, kannattaa edetä oppimateriaalin kappaleissa eteenpäin niin kauan kuin aiheita riittää. Sen jälkeen ei kannata enää opiskella uusia asioita vaan kerrata opittua. Kun kokeeseen on noin kuukausi, sinun kannattaa tehdä jokin vanha yo-koe ja arvioida, minkä arvosanan olisit siitä saanut. Jos olet käynyt oppimateriaalin aiheet läpi jo siinä vaiheessa, kertaa oppimiasi asioita mieluiten uusilla tehtävillä ja tee vielä toinen vanha yo-koe tai harjoituskoe.

Voit hyvin edetä kurssi kerrallaan. Pidä opiskelu aktiivisena: teoriat ovat tärkeitä reaaliaineissa, mutta opiskellessa kannattaa myös harjoitella asioiden selittämistä omin sanoin. Älä tuudittaudu pelkkään passiiviseen lukemiseen! Pyri samalla ymmärtämään asioita toisiinsa liittyvinä kokonaisuuksina, ei irrallisina ulkoa opeteltavina ilmiöinä.

Kertaa säännöllisesti myös menneitä vaikeita aiheita, jotta ne pysyisivät matkassa kokeeseen asti. Jos käytössäsi ei ole automaattista kertaustoimintoa (kuten Mafynetissä), voit esimerkiksi ykköskurssia läpikäydessäsi listata vaikeita aiheita ylös (kirjoita esim. kysymys + oma lyhyt vastaus siihen) ja kerrata näitä opiskelumatkan aikana. Kun olet päässyt kurssiin 4, aiempien kurssien kerrattavia aiheita on mukana jo runsaastikin. Tämä on täysin normaalia, ja unohtuneiden asioiden toistuva kertaaminen on ainoa tapa saada ne pitkäkestoiseen muistiin!

Täysipäiväisessä yo-valmistautumisessa suositellaan yleensä noin 30–35 tunnin viikoittaista opiskeluaikaa, mutta työn ohessa tuntimäärä on luonnollisesti pienempi, eikä sinun tarvitse uhrata jokaista vapaahetkeäsi opiskelulle. Sinun kannattaakin tehdä itsellesi realistinen lukusuunnitelma, jossa hyödynnät työpäivien jälkeistä aikaa sekä viikonloppuja. Pyri opiskelemaan kumpaakin kirjoitettavaa ainetta vähintään kahtena päivänä viikossa. Sopiva määrä arki-iltana on 1–2 tuntia per aine.

Viikonloppuisin voit opiskella hieman enemmän, esimerkiksi jakamalla päivät niin, että lauantaina teet molempia aineita ja pidät sunnuntain kokonaan vapaana. Enintään kolme tuntia päivässä on maksimi opiskelulle viikonloppuna työn ohessa, jotta aivosi ehtivät jäsennellä tietoa. Koska aikasi on rajallista, opiskelun laatu korvaa määrän: pidä opiskelu aktiivisena eli tee tehtäviä ja selitä ilmiöitä omin sanoin. Muista pitää opiskelun sisällä taukoja (esim. 50 min työtä / 10 min tauko) sekä vähintään yksi täysi lepopäivä viikossa.

Itsellesi sopiva opiskelun viikkotuntimäärä löytyy kokeilemalla. Tilanne on varsin erilainen riippuen siitä, teetkö töitä 40 h vai 4 h viikossa. Kutakin oppiainetta olisi hyvä opiskella vähintään kahtena päivänä viikossa vähintään tunnin verran ja enintään kahta ainetta yhtenä päivänä. Viikossa tulisi olla ainakin yksi vapaapäivä, jolloin et tee töitä tai opiskele.

Tee itsellesi lukusuunnitelma, johon merkitset työt, ja pohdi sitten, miten sijoitat opiskelut: opiskeletko työpäivinä ennen tai jälkeen töiden, pidätkö työ- ja opiskelupäivät erillään, vai vaihtelevatko työajat. Aloita jollain suunnitelmalla, noudata sitä pari viikkoa ja fiilistele sitten, tarvitseeko tehdä muutoksia. Aloita mieluummin maltillisemmin kuin täysillä!

1. Silmäile ensin koetehtävät läpi ja aloita niistä, jotka näyttävät sinulle helpoimmilta. Helpot tehtävät kannattaa tehdä ensin pois alta, sillä jos aloitat vaikeimmista, voi käydä niin, ettet ehdikään tehdä helppoja tehtäviä, jotka olisit varmasti osannut.
2. Lue kysymykset tarkasti ennen kuin alat vastata. Varmista, että ymmärrät tehtävänannon. Matemaattisissa aineissa mieti, mitkä keinot ovat sallittuja vastauksen saamiseen (esim. tarkka arvo vs. likiarvo).
3. Jos jäät tehtävässä jumiin etkä pääse noin 15 minuuttiin lainkaan eteenpäin, siirry seuraavaan tehtävään. Palaa myöhemmin kesken jääneeseen tehtävään, jos aikaa jää.
4. Varaa kokeen loppuun aikaa tarkistamiselle. Tarkista erityisen tarkasti, että vastasit siihen mitä kysyttiin. Matemaattisissa aineissa tarkista myös yksiköt ja suuruusluokat. Älä poista virheellistä ratkaisua ennen kuin sinulla on esittää parempi tilalle – osittain oikeastakin ratkaisusta saa pisteitä.
5. Käytä koko koeaika. Älä anna muille tasoitusta lähtemällä kesken pois.

Biologia on kuin tarina, joka etenee ja syvenee teorioiden ja tehtävien avulla. Pidä opiskeluote aktiivisena: teorioitakin lukiessasi pysähdy pohtimaan asioita mielessäsi tai ääneen; mieti, miten eri moduulien aiheet liittyvät toisiinsa, kirjaa ylös hankalia käsitteitä jne. Toisin sanoen älä pelkästään lue ”aivottomana” teorioita, vaan opiskele aktiivisesti. Tehtäviin vastaaminen on aktiivista opiskelua parhaimmillaan, sillä silloin joudut itse pohtimaan ja muotoilemaan asioita ja samalla harjoitat omaa vastaustekniikkaasi. Toisille asioiden opettaminen on myös äärimmäisen tehokas keino, sillä siinä huomaa helposti, jos ei itse ymmärtänytkään jotain kohtaa!

Yo-kokeeseen tulee aiheita kaikista moduuleista, joten aiheita ei voi suoraan laittaa tärkeysjärjestykseen moduulien mukaan. Aiheiden opiskelu moduulijärjestyksessä on siis yksi hyvä ratkaisu, mutta yhtä hyvin voi myös aloittaa itselleen hankalimmista aiheista! Mafynetin biologian yo-materiaaleissa solubiologia ja genetiikka on nostettu tärkeysjärjestyksessä hieman moduulijärjestystä ylemmäs, sillä nämä aiheet vaikuttavat olevan kestosuosikkeja yo-kokeessa. Kertaa siis solujen energiataloudet, soluelimet ja genetiikan perusteet. Digitaitoja on tarvittu harvemmin, mutta esimerkiksi viivadiagrammin ja risteytyskaavion tekoa on hyvä muistella, jotta itselle muutoin helppoon tehtävään vastaaminen ei jää kiinni näistä.

Kyllä on! Lisäksi Mafynetissä keskitytään aktiiviseen opiskeluun: tehtäviä tekemällä pääset selittämään ja käsittelemään teorian ilmiöitä aktiivisella otteella, mikä vahvistaa omaa muistia ja ymmärrystä sekä tukee koekysymyksiin vastaamisen harjoittelussa.

Tietääksemme ei ole käytössä mitään tiettyä yhtä lähdettä. Lukion biologia nojaa mahdollisimman tuoreeseen tutkimustietoon ja opetussuunnitelmaan, mutta lukiotason yleistysten äärellä sensorit mitä luultavimmin huomioivat myös eri oppimateriaalisarjojen tavat ilmaista asiat. Biologiassa kun saman asian voi usein ilmaista hyvin monella eri tavalla ja eri laajuudella!

Lue tarkasti, mitä kysytään ja millä laajuudella: Mihin kysymyksiin sinulta odotetaan vastausta? Onko tehtävänannossa annettu joitain käsitteitä, jotka olisi hyvä mainita ja selittää auki vastauksessa? Saako kysymyksestä 5 vai 15 pistettä? Esimerkiksi biologiassa pisteityksen perusideana on 1 p. / 1 mainittu tärkeä asia. Laajempaa esseevastausta kannattaa luonnostella etukäteen mm. kirjaamalla ylös tarvittavia käsitteitä, joiden avulla saat jo muodostettua vastaukseesi loogista runkoa. Muista antaa esimerkkejä. Yo-kokeen vastauksiin kannattaa mieluummin kertoa vähän liikaa kuin liian vähän, mutta määrä ei koskaan korvaa laatua. Pysy siis aiheessa.

Entä mistä sitten tietää, onko jokin asia tarpeellinen vai epäoleellinen? Tämä on juuri sitä aineenhallintaa. 🙂 Helppo tapa lähteä liikkeelle on muistella kaikkia käsitteitä, joita muistin sopukoista pulpahtelee tietyn aiheen äärellä!

Silmäile ensin kaikki tehtävät läpi ja mieti, kuinka hyvin osaisit kuhunkin niistä vastata. Merkitse itsellesi ylös helpoimmilta vaikuttavat tehtävät ja aloita sitten näistä tehtävistä! Näin saat päälle hyvän flown vastaamiseen ja jännityskin alkaa ehkä hieman hellittää. Tämän strategian hyviä puolia on myös se, että saat todennäköisesti varmistettua itsellesi suuren määrän pisteitä tehokkaalla tavalla. Lisäksi pystyt hahmottamaan paremmin, kuinka paljon aikaa jää hankalimpien tehtävien ratkaisemiseen.

Ensimmäinen tehtävä on kaikille pakollinen ja yleensä se helpoin, joten siitä voi aloittaa, mutta yhtä sallittua on aloittaa jostain laajemmasta tehtävästä, jos siellä jokin aihe kutkuttelee enemmän! Jos jäät jumiin johonkin tehtävän alakohtaan, katso paljonko siitä irtoaisi pisteitä ja punnitse tämän perusteella, kannattaako jatkaa matkaa vai koittaa vielä pohtia. Jos esimerkiksi yhden pisteen monivalintatehtävään ei hetkessä irtoa vastausta, kannattaa siirtyä eteenpäin ja palata tehtävään myöhemmin!

Emme kyllä allekirjoita, että syksyn koe olisi aina kevään koetta vaikeampi. Omat vahvuudet vaikuttavat enemmän siihen, millaiselta kokeen vaikeustaso tuntuu. Aiheet ja painotetut moduulit eivät nimittäin eroa merkittävästi syksyn ja kevään välillä. Ei voi siis sanoa, että syksyn koetta varten kannattaisi panostaa erityisesti aiheisiin x, y ja z ja kevään koetta varten erityisesti aiheisiin å, ä ja ö. Kaikista moduuleista tulee aina kysymyksiä, joskin erityisesti evoluution, solubiologian ja genetiikan prosessit ovat mukana monessa! Kannattaa siis harjoitella myös biologian eri osa-alojen tietojen yhdistämistä toisiinsa. Esimerkiksi, miten moduulissa 1 mainittu muovautumismuuntelu liittyy moduulissa 4 tarkemmin opetettavaan epigenetiikkaan.

Aseta itsellesi täsmällinen tavoite ja ole sopivan kunnianhimoinen: ihminen tyypillisesti saavuttaa korkeintaan tavoitteensa, joten kannattaa tähdätä korkealle! Luo itsellesi selkeä opiskeluaikataulu huomioiden mahdolliset muut opiskeltavat aineet, elämän muut velvoitteet sekä myös palautuminen, ja noudata sitä. Huomioi myös aikataulua laatiessasi, että opiskelun ja muun keskittymistä vaativan työn yhteismäärä viikossa ei saisi ylittää 30–35 tuntia: jos opiskelutunteja lisää tämän rajan yli, oppimistulokset huononevat.

Oppimateriaali on suunniteltu siten, että et joudu miettimään, mitä teet, vaan voit edetä ohjeiden mukaan materiaalissa ylhäältä alas. Kesän aikana ehdit hyvin käymään materiaalin läpi rauhalliseen tahtiin. Laajan fysiikan yo-kertauksen ohjattu oppimiskokemus ohjaa sinut pikavauhtia eteenpäin tutuista aiheista ja auttaa syventämään niitä, joissa kaipaat treeniä tai muistiinpalautusta.

Kun osaaminen on jo varsin hyvällä tasolla (kuten arvosana E osoittaa), on hyvä idea keskittyä fysiikan tietojen ja taitojen soveltamisen harjoitteluun. Kuitenkin harjoittelu yksinomaan kaikkein vaikeimpien ja soveltavimpien tehtävien parissa voi usein saada kehittymisen jumittamaan paikallaan. Soveltamisessa ensiarvoisen tärkeää on itse tietojen suvereeni hallinta. Tämä voi kuulostaa hieman hassulta, mutta pohjatietojen vahvistaminen helpompia tehtäviä tekemällä voi tätä kautta tukea yllättävänkin hyvin vaikeampien ja soveltavampien tehtävien tekemistä.

Lähempänä yo-koetta on lisäksi tärkeä keskittyä vahvistamaan luottamusta omaan osaamiseen, mitä helpompien tehtävien tekeminen tukee myös varsin hyvin. Koetaktiikankin näkökulmasta helpompien tehtävien harjoittelu tukee hyvin laudaturin tavoittelua: huippuarvosanan saavuttamiseksi on vähintään yhtä tärkeää saada helpoista tehtävistä täydet pisteet lähes 100 %:n varmuudella kuin saada pisteitä kaikkein vaikeimmista tehtävistä.

Arvosanan L saaminen edellyttää koko lukion oppimäärän syvällistä osaamista. Fysiikassa myöhemmin opiskeltavien asioiden oppiminen vaatii aiemmin opiskeltujen asioiden aukotonta hallintaa: kannattaa siis käydä koko oppimäärä perusasioista lähtien, jotta saat paikattua mahdolliset aukot osaamisessasi niidenkin osalta. Sen lisäksi, että näin varmistat kykysi vastata perusasioita koskeviin tehtäviin, tämä myös helpottaa ratkaisevasti vaikeampien asioiden harjoittelua. Koko oppimäärän syvällinen hallinta on avainasemassa soveltavampien fysiikan tehtävien ratkaisemisessa.

Koko kesää ei tarvitse lukea, vaikka valmistaudut kahteen kokeeseen samaan aikaan! Historian ja yhteiskuntaopin opiskelu samanaikaisesti tukee toisiaan, sillä aineissa esiintyy samoja termejä ja molempien aineiden kokeissa on sama rakenne. Tee kesälle realistinen lukusuunnitelma, jota noudatat. Opiskele aamupäivisin toista ainetta ja iltapäivisin toista. Vaihtoehtoisesti voit myös jakaa viikolle omat päivät molemmille oppiaineille, jos haluat pitää opiskelupäivät lyhyempinä. Jaksamisen kannalta on tärkeää, että pidät taukoja. Opiskele esimerkiksi aina 50 minuuttia, ja pidä sen jälkeen 10 minuutin tauko ja jatka sitten. Muista myös pitää opiskeluvapaita päiviä!

Pidä opiskelu lukemisen ohessa aktiivisena eli tee paljon tehtäviä, jotta opit selittämään asiat omin sanoin, luomaan syy-seuraussuhteita ja ymmärtämään suurempia kokonaisuuksia. Vastaustekniikan hiominen ja aineistojen tulkinnan harjoittelu esim. vanhojen yo-tehtävien avulla on tärkeää ja hyödyttää molempia aineita. Muista, että kaikkea molemmista oppimääristä ei tarvitse osata, sillä kokeessa pystyt valitsemaan sinulle sopivimmat tehtävät. Isoa opiskelu-urakkaa voi myös helpottaa, jos keskityt enemmän molempien aineiden pakollisiin moduuleihin, joista on kokeiden 2. osiossa 30 pisteen tehtävät.

Esimerkiksi turvallisuuspolitiikka sekä ajankohtaiset talousaiheet Suomesta ja maailmalta ovat olleet aiheina viimeisimmissä yhteiskuntaopin yo-kokeissa. Uutisia seuraamalla voi saada vihiä mahdollisista tehtäväaiheista, mutta tärppien metsästämisen sijaan kannattaa kuitenkin keskittyä perusosaamisen ja vastaustekniikan vahvistamiseen. Aineiston tulkinnan ja lähdekritiikin harjoittelu, selkeän esseevastauksen treenaaminen sekä suurien kokonaisuuksien hahmottaminen ovat yhteiskuntaopin yo-kokeen kannalta tärkeimpiä asioita.

Kemiassakin haastavampien aihealueiden tehtävät edellyttävät perusasioiden hallintaa. Siten ok-tasoinen osaaminen perusasioissa ei välttämättä riitä, vaan nimenomaan perusasioiden hiominen huipputasolle voi olla ratkaiseva tekijä myös haastavampien aiheiden ja tehtävien hallinnan kehittämisessä. Pyri ymmärrykseen pintapuolisen oppimisen sijaan, jotta asioiden soveltaminen olisi vaivattomampaa. Kemiassa on myös suhteellisen paljon ulkoa opeteltavaa asiaa (reaktiotyypit, katalyytit, funktionaalisten ryhmien nimet, yhdisteen nimeämissäännöt ym.), johon kohdistettu panostus tulee myös näkymään koemenestyksessä!

Yksittäisiä tehtäviä on mahdotonta veikata varmuudella, eikä kokeeseen kannata valmistautua vain tärppien varassa. Menestys kokeessa rakentuu vahvasta perusosaamisesta sekä hyvästä soveltamiskyvystä ja vastaustekniikasta.

Noin puolet kokeen pisteistä kertyy lukiokemian ydinsisällöistä, kuten ainemäärästä ja stoikiometriasta, orgaanisen kemian reaktiotyypeistä, sähkökemiasta sekä kemiallisesta tasapainosta. Hyvä arvosana turvataankin ensisijaisesti sillä, että nämä perusasiat sujuvat rutiinilla ilman huolimattomuusvirheitä. Tämän lisäksi jo harjoitteluvaiheessa kannattaa hioa huolellista vastaustekniikkaa: laskuissa esitetään kaavat, lukuarvosijoitukset, lopullinen vastaus ja lyhyet sanalliset perustelut, kun taas selitys- ja esseetehtävissä käytetään täsmällisiä kemian käsitteitä arkikielen sijaan ja annetaan ilmiöistä sopivia esimerkkejä.

Korkeimmissa arvosanoissa ei mitata ulkoa opettelua, vaan kykyä yhdistellä eri aihealueiden tietoja ja soveltaa niitä uusiin ilmiöihin sekä aineistoihin. Tätä soveltamistaitoa kannattaa harjoitella ratkomalla vanhoja yo-tehtäviä, sillä ne antavat parhaan käsityksen vaativimpien tehtävien tasosta. On hyvä myös muistaa, että huippupisteisiin ei vaadita kaikkien tehtävien virheetöntä ratkaisua.

Kemian laskutehtävissä tärkeintä on osoittaa kemiallisen ilmiön ymmärtäminen. Vastauksesta on käytävä selkeästi ilmi ratkaisun eteneminen: käytetyt kaavat, lyhyet sanalliset perustelut, lukuarvosijoitukset sekä lopputulos yksiköineen ja pyöristyksineen. Mekaanisia matemaattisia välivaiheita tai kaavojen johtamista ei tarvitse kirjoittaa auki, ellei niitä erikseen pyydetä, vaan yhtälöt voi ratkaista suoraan CAS-ohjelmalla. Lyhyet sanalliset selitykset ja näkyvät laskuvaiheet ovat paras turvasi kokeessa. Kun nämä ovat selkeästi näkyvillä, pieni näppäily- tai huolimattomuusvirhe ei kaada koko vastausta, vaan tehtävästä voidaan silti myöntää osapisteitä.

GeoGebra-kuvaa ei tarvitse aina liittää vastaukseen, vaan kuvakaappauksen tarve riippuu täysin tehtävätyypistä ja tehtävänannosta. Jos käytät GeoGebraa pelkästään yhtälön ratkaisemiseen tai numeeriseen laskentaan CAS-näkymässä, kuvaa ei tarvita. Tällöin riittää, että kirjoitat vastauskenttään käytetyn yhtälön sijoituksineen ja ilmoitat ratkaisseesi sen laskinohjelmalla.

Kuva on sen sijaan ehdoton silloin, kun tehtävässä analysoidaan mittaustuloksia, piirretään kuvaajaa (kuten titrauskäyrä tai kalibrointisuora) tai luetaan arvoja graafisesti (kuten tangentin kulmakerroin tai ekvivalenttikohta). Tällöin vastaukseen liitetystä kuvaajasta on käytävä selkeästi ilmi akselien nimet, yksiköt, asteikko sekä johtopäätösten kannalta olennaiset kohdat. Kuva tulee luonnollisesti liittää mukaan myös silloin, kun tehtävässä nimenomaisesti pyydetään sitä.

Tehokkain tapa valmistautua kemian yo-kokeeseen on keskittyä aktiiviseen harjoitteluun. Varmista ensin perusasioiden, kuten stoikiometrian, tasapainoreaktioiden ja rakennekaavojen, varma hallinta. Pelkän lukemisen sijaan testaa osaamistasi aktiivisesti: tee oppimateriaalin tehtäviä, selitä ilmiöitä ääneen omin sanoin ja kirjaa tekemäsi laskuvirheet ylös, jotta opit niistä. Syvennä osaamistasi tekemällä vanhoja yo-tehtäviä, sillä ne kehittävät soveltamistaitoasi ja antavat parhaan käsityksen kokeen vaatimustasosta. Muuta opiskelu kevyeksi kertailuksi koeviikolla, jotta olet koepäivänä mahdollisimman virkeä.

Koetilanteessa kannattaa noudattaa koetaktiikkaa. Aloita aina niistä tehtävistä, jotka tuntuvat sinulle helpoilta. Näin keräät varmat pisteet kotiin, kasvatat itsevarmuuttasi ja hahmotat paremmin, paljonko aikaa jää vaikeampiin tehtäviin. Jos jokin tehtävä osoittautuu odotettua vaikeammaksi eikä ratkaisu edisty noin 20 minuutissa, älä jää jumiin, vaan siirry rohkeasti seuraavaan tehtävään. Käytä myös koko koeaika loppuun saakka, sillä pienen tauon jälkeen tehdyllä tarkistuksella voit löytää kriittisen huolimattomuusvirheen.

Pistemenetykset vältetään huolellisella vastaustekniikalla. Esitä laskuissa aina käytetyt kaavat, lukuarvosijoitukset ja lyhyet perustelut. Muista, että orgaanisille yhdisteille riittävät selkeät rakenne- tai viivakaavat ilman olomuotoja, mutta muissa reaktioyhtälöissä olomuodot ja pienimmät kokonaislukukertoimet ovat pakollisia. Selitys- ja esseetehtävissä käytä täsmällisiä käsitteitä arkikielisten ilmaisujen sijaan, anna käsitteistä aina sopiva esimerkki ja pyri selittämään ilmiöitä makroskooppisella, mikroskooppisella ja symbolisella tasolla. Kun olet saanut vastauksen valmiiksi, lue vielä tehtävänanto uudelleen ja varmista, että vastasit täsmälleen kysyttyyn asiaan selkeällä lopputuloksella, oikealla yksiköllä ja pyöristyksellä.

Voit aloittaa kertaamisen vaikka heti, ja sopiva opiskelutahti voisi olla esimerkiksi 15 min päivässä tai vaikkapa 3 x 30 min per viikko. Opiskelua varten kannattaa laatia aikataulu, jota noudatat ja jossa huomioit mahdolliset muut opiskeltavat aineet, elämän muut velvoitteet sekä oman palautumisesi. Opiskelun tai muun keskittymistä vaativan työn yhteismäärä viikossa ei saisi ylittää 30–35 tunnin rajaa, sillä sen ylityttyä opiskelutuntien lisääminen tilastollisesti huonontaa oppimistuloksia.

Täsmällisemmät neuvot riippuvat opiskelijan lähtötasosta. Jos lähtötaso on heikko, kannattaa aluksi keskittyä perusasioihin eli perussanaston kartuttamiseen ja vahvistamiseen, sanajärjestyksen ja muiden kieliopin tärkeimpien asioiden harjoitteluun sekä kuullunymmärtämisen kehittämiseen perustasolla.

Jos taso on jo varsin hyvä (esim. n. arvosanan E tasoa), tunnista vahvuutesi ja kehityskohteesi ja painota opiskelusi niiden mukaan. Harjoittele erittäin tarkkaa vastaamista luetun ja kuullun ymmärtämisen tehtäviin. Varmista, että osaat vedenpitävästi perustella oikean vastauksen aineiston perusteella. Pyri harjoitellessa ymmärtämään, miksi hämäävät vastausvaihtoehdot olivat hämääviä, ja miksi ne ovat vääriä. Kuullun ymmärtämistä voi kehittää kuuntelemalla englanninkielisiä uutisia ja muuta asiasisältöä. Älä kuuntele niitä taustametelinä, vaan keskity todella kuuntelemaan ja ymmärtämään tekemättä samalla muuta.

Harjoittele kirjoitelmaa varten sidosteisuutta: opettele käyttämään sujuvasti esimerkiksi sellaisia sanoja kuin however, conversely, nonetheless, furthermore, moreover, in addition. Varmista myös, että hallitset hyvän kirjoitelman rakenteen ja aiheeseen sopivat aloitukset ja lopetukset. Kehitä sanavarastoasi yo-kokeen tasoisella sanastolla. Jos opit 100–200 uutta oikean tasoista sanaa, sillä voi olla merkittävä vaikutus kaikissa yo-kokeen osa-alueissa pärjäämiseen ja erityisesti siihen, että pystyt kirjoitelmassa käyttämään monipuolisempaa kieltä. Yllä olevat neuvot pätevät englannin lisäksi niin ruotsiin kuin muihinkin kieliin.

Olisi hyödyllistä tunnistaa, millä osa-alueella tapahtuu eniten pistemenetyksiä ja keskittyä kehittämään erityisesti sitä osa-aluetta.

• Luetun ja kuullun ymmärtäminen: Harjoittele siten, että pyrit saamaan jokaisen vastauksen ensimmäisellä oikein. Lue tai kuuntele siis harjoitellessa todella tarkasti. Älä vastaa pelkän intuition perusteella, vaan varmista, että osaisit vakuuttavasti selittää, miksi valitsemasi vastaus on oikein. Jos osa vastauksista menee väärin, analysoi tarkasti, mistä virhe johtui, jotta voit välttää sen jatkossa. Näin saat kehitettyä laudaturiin tarvittavaa osumatarkkuutta.
• Kielioppi: M–E:n tasolla hallitset todennäköisesti keskeiset asiat varsin hyvin ja sinulla on hyvä kielikorva. Laudaturin tasolle päästäksesi sinun täytyy löytää ne pienet alueet, joissa tiedoissasi on aukkoja ja joissa kielikorvasi pettää. Kertaa näitä alueita huolella.
• Kirjoitelma: Varmista, että tekstisi on sidosteista. Käytä sujuvasti tekstin osia yhdistäviä ilmaisuja (kuten ”however”, ”despite that”), viittaa aiemmin mainittuihin asioihin synonyymeillä ja pronomineilla sekä käytä konjunktioita luontevasti. Laudaturin tasolla erotut eduksesi myös käyttämällä monipuolisia lauserakenteita (kuten lauseenvastikkeita tai passiivia). Harjoittele lisäksi, minkälaiset aloitukset, lopetukset ja tyylilajit sopivat eri kirjoitelma-aiheisiin.
• Sanasto: Sanavaraston kasvattaminen yo-kokeen tasoisilla sanoilla on hyvä idea muun harjoittelun lisäksi. Jos opit 100–200 uutta oikean tasoista sanaa, sillä voi olla merkittävä vaikutus kaikissa yo-kokeen osa-alueissa pärjäämiseen.

Esimerkkejä kirjoitelman aloituksista ja lopetuksista:

• Puhe: Aloita tervehtimällä yleisöä (esim. ”Ladies and gentlemen”, ”Good morning teachers and students”) ja päätä kiitokseen (esim. ”Thank you for listening”).
• Kirje tai sähköpostiviesti: Aloita tervehdyksellä (esim. ”Dear Sir or Madam”, ”Dear Ms Jones”, ”Hi James!”) ja lopeta asianmukaiseen toivotukseen (esim. ”Sincerely”, ”Best wishes”). Huomioi, onko kirje tai viesti virallinen vai epävirallinen.
• Yleisönosastokirjoitus (Letter to the Editor): Aloita tervehdyksellä (esim. ”Dear Editor”) ja lopeta lopputervehdykseen sekä nimimerkkiin tai nimeen (esim. ”Sincerely, + nimimerkki”).
• Mielipidekirjoitus: Aloita herättämällä lukijan kiinnostus ja esittämällä pääväitteesi. Lopeta tiivistämällä tekstisi keskeinen ajatus ja esittämällä loppupäätelmä.
• Blogiteksti: Blogiteksti alkaa luontevasti otsikolla ja jonkinlaisella blogin tyyliin sopivalla kiinnostavalla aloituksella (kuten tervehdys tai kysymys). Blogiteksti päättyy usein lukijan aktivointiin (kysymys, toimintakehotus) tai kiitokseen lukemisesta.

Koetaktiikkaan pätevät samat perusneuvot kuin muissakin kokeissa: koe on hyvä silmäillä nopeasti, minkä jälkeen kannattaa aloittaa helpoimmista tehtävistä. Vaikeimmilta vaikuttavat sekä paljon aikaa pistemäärään nähden vievät tehtävät kannattaa jättää viimeiseksi, jotta pääset napsimaan helpoimmista tehtävistä pisteet talteen. Näin toimimalla varmistat, että jokin helppo tehtävä ei jää tekemättä ajan loppumisen vuoksi.

Pitkän englannin yo-kokeessa tehdään kaikki tehtävät, joten valinnanvaraa ei siltä osin ole. On tärkeää huomioida myös kuullun ymmärtämisen tehtävien aineiston kuuntelemiseen kuluva aika. Myös omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen auttaa hyvän koetaktiikan toteuttamisessa: jos esimerkiksi tiedät kuullun ymmärtämisen olevan sinulle varma alue, voi olla viisasta aloittaa siitä. Lisäksi huippusuorituksen kannalta on tärkeää käyttää hyväksi koko koeaika sekä pitää sopiva määrä pieniä taukoja tehtävien välissä ja ennen viimeistä tarkistamista. Tauoilla on hyvä hetki haukata evästä, sillä nälkäisenä keskittyminen ei ole ikinä huipputasoa.

Maantieteen aiheet ovat laajoja ja haastavia! Tehtävien vastauksissa tarvitaan niin paikallista kuin globaaliakin ymmärrystä sekä ilmiöiden taustoista, nykytilanteesta että mahdollisesti tulevaisuudestakin. Et varmasti ole yksin tämän tunteen kanssa!

Luonnontieteellisten ilmiöiden kohdalla keskity käytettyjen käsitteiden tarkkuuteen. Globaaleimmissa ihmismaantieteen ilmiöissä selitykset voivat olla laveampia, mutta toki alueellisten erojen oikeaa pohdintaa täytyy näkyä. Pisteytys on yleensä mennyt niin, että 2 p. kattavasta selityksestä ja 1 p. pintapuolisemmasta maininnasta: esimerkiksi 10 pisteen tehtävässä voit helpottaa vastaustaakkaasi miettimällä ensin viisi kattavaa näkökulmaa vastaukseen. Tästä voi jo saada täydet pisteet (jos pisteytystyyli säilyy kokeissa samana), mutta toki varmuuden vuoksi kannattaa kertoa lisää, jos tietää. Tällä lähestymistavalla voi kuitenkin päästä todella laajojen kysymysten kanssa alkuun. 🙂 Kannattaa tutustua vaikka yhden yo-kokeen hyvän vastauksen piirteisiin ja pisteytykseen, jotta saa konkretiaa omien vastausten kattavuuteen!

Yo-koe on laadittu niin, että laudaturin voi saada, vaikka ei olisi käynyt valinnaisia moduuleja MAA11 ja MAA12 lainkaan. Ei siis ole tarvetta painottaa kyseisten kurssien sisältöjä. Kuitenkin tehtävissä on enemmän valinnanvaraa, jos hallitset MAA11:n ja MAA12:n aiheet.

MAA11:n aiheista viime aikoina kysyttyjä ovat olleet jaollisuus, kongruenssi, Eukleideen algoritmi sekä koodaustehtävät, jotka on kuitenkin usein voinut ratkaista myös muilla keinoilla kuin koodaamalla. Logiikan tehtäviä lukuun ottamatta käytännössä kaikki MAA11:n aiheet ovat esiintyneet viime vuosien yo-kokeissa, joten on vaikea lähteä painottamaan mitään tiettyä aihetta. Ja se, ettei logiikan tehtäviä ole viimeisimmissä yo-kokeissa ollut, ei tarkoita, etteikö niitä voisi jatkossa tulla.

MAA12:n aiheista viime aikoina kysyttyjä ovat olleet epäoleelliset integraalit, jatkuvat todennäköisyysjakaumat, jatkuvuuden ja derivoituvuuden tutkiminen sekä käänteisfunktio, joten myös MAA12:n aiheet ovat hyvin monipuolisesti esiintyneet viime vuosien yo-kokeissa. Normaalijakaumatehtäviä kokeessa ei viime aikoina ole ollut, mikä voi johtua siitä, että ne olisivat B-osaan CAS-ohjelmilla liian helppoja ja A-osassa liian vaikeita, kun kertymäfunktion taulukon käyttö tuntuu CAS-ohjelmiin verrattuna varsin vanhanaikaiselta ja mekaaniselta keinolta.

On itsestäänselvää, että mitä korkeampaa arvosanaa tavoittelet ja mitä alempi lähtötaso on, sitä enemmän kannattaa opiskella. Ensin on tärkeintä hallita perusasiat, kuten lausekkeiden sieventäminen ja erilaisten yhtälöiden ratkaisu. Siitä edetään sitten monimutkaisempiin aiheisiin ja soveltavampiin tehtäviin – sitä syvemmälle, mitä korkeammalla tavoitteesi ovat. Opiskelusta pääosan kuuluu olla tehtävien tekemistä, ja teorioita kannattaa lukea vain sen verran, että tehtävien tekeminen onnistuu.

Sivujuonena on, että kokeessa on hallittava riittävän hyvin Abitti 2:n laskinohjelmien käyttö. Merkittävästi laskinohjelmien osaamista tärkeämpää on kuitenkin se, että osaat laskea myös ilman laskinohjelmaa ja ymmärrät mitä lasket ja miksi. Käytetäänpä tehtävässä laskinohjelmaa tai ei, panosta aina ymmärrykseen. Erilaisia tehtävätyyppejä on käytännössä ääretön määrä, joten laskustrategioiden ulkoa opettelu ei tuota hyvää tulosta.

Jos opiskelet Mafynetillä, sinun ei tarvitse miettiä, mitä kannattaa opiskella ja miten. Riittää, että varaat opiskelulle riittävästi aikaa ja etenet Mafynetissä järjestyksessä ylhäältä alas. Myös laskinohjelmien käyttö opetetaan Mafynetissä. Mafynetti seuraa edistymistäsi, joten tiedät koko ajan, oletko aikataulussa vai pitäisikö tahtia kiristää.

Kun tavoittelet pitkän matematiikan eximian korottamista laudaturiksi, on hyödyllistä hallita lukion oppimäärä kaikilta osin. Jos et ole aiemmin opiskellut valinnaisten moduulien aiheita yo-kirjoituksia varten, niin nyt se kannattaa tehdä. Poikkeuksen tekee koodaus: mikäli et vielä osaa juurikaan koodata, tässä vaiheessa ei välttämättä kannata panostaa siihen, sillä koodaustaidon harjoittelu voi viedä hyvin paljon aikaa, joka on pois muiden aiheiden opiskelusta.

Sen lisäksi, että hallitset oppimäärän monipuolisesti, on tärkeää osata selittää sanallisesti, mitä lasket ja miksi. Tätä kannattaa harjoitella jo kokeeseen valmistautuessa. Vaikeat tehtävät sopivat tähän tarkoitukseen erinomaisesti, sillä niitä tehdessäsi tarvitset sanallisia selityksiä jo siihen, että pysyt itse perillä siitä, mitä lasket. Esimerkiksi Mafynetin liekkitehtävät ja vanhojen yo-kokeiden B2-osan tehtävät sopivat vaikeiden tehtävien harjoitteluun erinomaisesti.

Pelkällä Mafyn materiaalilla pärjää oikein hyvin, eikä yleisesti ottaen juuri koskaan ole järkevää käyttää kahta eri oppimateriaalia yo-kokeeseen valmistautumiseen. Jos aloitat nollapohjalta, kannattaa käyttää Pitkän matematiikan laajaa yo-kertausta, joka lähtee syvembältä perusteista kuin normaalipituinen yo-kertaus. Koska tavoittelet eximiaa, opiskeluun pitää toki käyttää riittävästi aikaa, ja opiskelun olisi hyvä jo tässä kohtaa olla melko pitkällä.

Mafynetin oppimateriaalit on rakennettu niin, että sinun kannattaa edetä niissä järjestyksessä alusta loppuun eikä lähteä valikoimaan aiheita. Jos päädyt opiskelemaan jollain muulla oppimateriaalilla ja joudut valitsemaan aiheet itse, huomaa, että eximian saadaksesi sinun olisi hyvä hallita ainakin kaikkien pakollisten moduulien aiheet. Jos niistä on pakko ajan puutteen vuoksi jättää jostain opiskelematta, niin karsimislista on tämä (ensimmäisenä karsittavat ovat listassa ensimmäisenä): MAA9, MAA8, MAA4:n vektoriosuus, MAA3.

Mitä enemmän aikaa käytät opiskeluun, sitä todennäköisemmin saavutat arvosanatavoitteesi. Kevään 2025 asiakaskyselymme mukaan lyhyestä matematiikasta laudaturin saaneet opiskelivat Mafynetillä keskimäärin 75 tuntia ja eximian saaneet keskimäärin 55 tuntia. Nämä ovat kuitenkin vain keskiarvoja; opiskeluun tarvittava aika riippuu lähtötasosta, opiskelutekniikasta ja oppimisnopeudesta. Jos oletetaan, että aiot opiskella esimerkiksi 60 h (tavoitteesi voi silti olla esimerkiksi magna, jos lähtötaso on alhainen), niin hyvä suunnitelma on esimerkiksi, että opiskelet kesällä kolmen viikon ajan 15 h viikossa, ja koulun alettua vielä 3 h viikossa viiden viikon ajan.

Jos olet saanut lukion lyhyen matematiikan moduulit suoritettua juuri ja juuri hyväksytysti, suosittelemme käyttämään ”Lyhyen matematiikan yo-kertauksen” sijaan ”Lyhyen matematiikan laajaa yo-kertausta”. Laaja yo-kertaus lähtee syvemmältä perusteista, jolloin aikaa kuluu todennäköisesti enemmän, mutta toisaalta opiskelu voi tuntua kevyemmältä, koska vaikeustaso nousee hitaammin opiskelun edetessä.

Laskinohjelmaohjeet ovat Mafyn matematiikan oppimateriaaleissa ajan tasalla! Uusia TI-Nspire-videoita ei tarvita, koska laskinsovellus ei olennaisesti muutu (tämä on varmistettu TI:n edustajalta). Ei siis muuta kuin opiskelemaan!

Psykologian tehtävissä kokonaisuus ratkaisee. Lopullinen arvostelulinja selviää aina vasta kokeen jälkeen julkaistavista hyvän vastauksen piirteistä, mutta aiempien vuosien perusteella korkeisiin pisteisiin yltää monipuolisella ja sisältörikkaalla vastauksella.

Jos vastauksessa kuvataan tiettyä tutkimusta laajasti virheellisesti, se voi rajoittaa täysien pisteiden saamista. Vastaukseen mahtuu kuitenkin paljon muutakin: jos tutkimus ja tutkija ovat menneet sekaisin, mutta vastauksesi muu sisältö ja soveltaminen ovat kunnossa, voit silti yltää todella hyviin pisteisiin.

Kuvaamasi järjestys kuulostaa oikein hyvältä! Ei ole yhtä oikeaa tapaa jäsennellä esseevastausta. Psykologian vastauksissa on tärkeää, että käsittelet aihetta moninäkökulmaisesti, ja juurikin psyykkisen, biologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen näkökulman tarkastelu on tähän oiva rakenne. Lisäksi voit pohtia esimerkiksi eri ulottuvuuksia: löydätkö aiheesta yksilöllistä, yhteisöllistä ja yhteiskunnallista näkökulmaa? Muista myös aihetta tutkineet teoreetikot sekä arjen esimerkit aiheesta. Vastaus kannattaa ensin jäsennellä esimerkiksi otsikkotasolla ja listata aiheeseen liittyviä avainkäsitteitä. Näin saat helpommin rakennettua johdonmukaisen ja monipuolisen vastauksen.

Jos kaikki oppimäärän asiat on käyty läpi, kannattaa viimeiset viikot ennen koetta pyhittää huolelliselle kertaukselle. Jos huomaat, että jossakin aiheessa olo tuntuu epävarmalta, sinulla on hyvin aikaa harjoitella vielä lisää. Käy läpi kunkin aiheen tärkeimpiä avainkäsitteitä ja teoreetikoita. Pidä opiskeluote aktiivisena, eli älä jätä opiskelua pelkästään teorioiden lukemisen varaan, vaan selitä ilmiöitä päässäsi ja tee tehtäviä.

Voit myös silmäillä vanhoja yo-kokeita tai tutustua harjoituskokeisiin osana säännöllistä opiskelua. Jos et osallistu koulun preliminäärikokeeseen, kannattaa harjoituskokeita tai vanhoja yo-kokeita hyödyntää kuten oikeaa koetta. Lue kokeen ohjeet tarkkaan ja vastaa vaadittuihin tehtäviin. Jos koetilanne on jo tuttu, voit harjoitella tehokkaasti hahmottelemalla vastausrunkoja yksittäisiin tehtäviin ja vertaamalla niitä YTL:n hyvän vastauksen piirteisiin. Pyri yhdistelemään laajoja kokonaisuuksia ja tarkastelemaan ilmiöitä eri näkökulmista (biologinen, kognitiivinen, sosiaalinen). Koe sisältää paljon soveltamista, mutta vahvalla aineenhallinnalla ja täsmällisellä käsitteistöllä pääset todella pitkälle!

Kun sinulla on jo psykologiasta eximia taskussasi, aineenhallinta on mitä luultavimmin jo kovalla tasolla. Keskity siis yhä oppimäärän kertaamiseen, mutta ennen kaikkea vastausten laadun hiomiseen seuraavaa koetta varten. Selitä ilmiöitä ja rakenna syy-seuraussuhteita, vastaa täsmällisesti tehtävänantoon (ei tarvitse kertoa kaikkea, vaan olennainen!) ja pyri samalla tarkastelemaan ilmiötä monipuolisesti useasta näkökulmasta (esim. biologinen, kognitiivinen, sosiaalinen ja kulttuurinen).

Jos käytössäsi on aineisto, analysoi sitä tukeutuen psykologisiin käsitteisiin ja teorioihin. Käytä mahdollisimman täsmällistä psykologista kieltä ja sisällytä käsitteet ja teoriat luontevaksi osaksi vastausta. E:n ja L:n vastaukset erottaa siis vastauksen syvällisyys ja laatu, ei niinkään sisällön määrä.

Psykologian yo-kokeen rakenne muuttuu syksyn 2026 kirjoituksista alkaen niin, että kokeen ensimmäinen tehtävä on kaikille pakollinen. Tämä ei kuitenkaan muuta koetta mitenkään mullistavasti. Ensimmäinen eli pakollinen tehtävä on 20 pisteen arvoinen, ja tämän jälkeen vastassa ovat tutut 20 pisteen ja 30 pisteen tehtäviä sisältävät osiot, joista kummastakin valitaan kaksi tehtävää vastattavaksi.

YTL on tiedotteessaan todennut, että mikäli ensimmäisenä tehtävänä on kaikille pakollinen monivalintatehtävä, siihen annetuista vääristä vastauksista ei saa enää jatkossa miinuspisteitä. Näin ollen tulevassa kokeessa kannattaa myös herkemmin arvata, vaikka ei olisi aivan varma vastauksestaan. Vastaa siis jokaiseen monivalintakysymykseen, vaikka et tietäisi vastausta!

Yleisesti monivalintatehtävissä kannattaa lukea tehtävänanto huolellisesti: ole tarkkana, pyydetäänkö sinua esimerkiksi valitsemaan oikea vai virheellinen väittämä. Lue myös vaihtoehdot tarkasti ja suosi epävarmoissa tilanteissa poissulkumenetelmää. Sulkemalla pois varmasti väärät vaihtoehdot kasvatat todennäköisyyttäsi veikata oikein. Luota myös kiperissä tilanteissa omaan psykologian osaamiseesi!

Mafynetin kertausmateriaali riittää! Siinä käydään laajasti läpi koko psykologian oppimäärä tärkeimpiä (yo-kokeessa korostuneita) aiheita painottaen. Toki eri oppimateriaaleissa voi olla esimerkiksi erilaisia esimerkkejä käsiteltyihin ilmiöihin ja teorioihin liittyen. Jos siis kokee tarvitsevansa johonkin aiheeseen runsaasti lisää näkökulmia, voi siinä tapauksessa olla fiksua tarkastella myös muita materiaaleja. Lähtökohtaisesti kuitenkin Mafynetti riittää, tavoitteletpa sitten kokeesta läpipääsyä tai korkeimpia arvosanoja.

Terveystiedon yo-koe on varsin soveltava. Siinä mitataan laaja-alaista ymmärrystä, tiedon soveltamistaitoja sekä kykyä analysoida ajankohtaisia ilmiöitä. Tarkista, että osaat viitata aineistoihin asianmukaisesti ja käyttää niitä tehtävässä pyydetyllä tavalla. Muistele, millainen on hyvä vertailu (siinä ei vain selitetä kahta käsitettä erikseen!). Laadi itsellesi suunnitelma, kuinka lähestyä hyvin laajaa aihetta, jossa jotain ilmiötä tulee tarkastella eri tasoilla (yksilö, yhteisö, yhteiskunta), ja miten muotoilet hyvän esseevastauksen. Käsitteiden käytön ja määritelmien täsmällisyys on tärkeää.

Pidä opiskeluote aktiivisena: teorioiden lukeminen passiivisesti ei vie pitkälle, pidä lukemisen mukana myös omia pohdintotaukoja, kirjaa ylös hankalia teemoja tai tärkeitä aiheita. Tehtäviin vastaaminen ja muille opettaminen on aktiivista oppimista parhaimmillaan! Kaikki moduulit ja aiheet ovat tärkeitä, mutta joitain toistuvia tärkeitä teemoja ovat mm. seuraavat: terveyden edistäminen, terveyteen liittyvien ilmiöiden kehitys (historia, nykytilanne, tulevaisuus), kansantaudit, terveyteen vaikuttavat tekijät sekä tutkimus ja tiedon luotettavuus. Ajankohtaisten terveysilmiöiden seuraaminen arjessa voi olla hyödyksi. Käy läpi yksi vanha yo-koe ja katso, millaisia asioita hyvän vastauksen piirteissä painotetaan ja miten pisteitys toimi. Kysymykset voivat tuntua kamalan laajoilta ja hankalilta ensinäkemältä, mutta kun asiaa ei tee liian vaikeaksi itselleen, voi huomata, että ”perustiedoilla” pääsee jo pitkälle!

Aineenhallinnan näkökulmasta: Onko olo itsevarma? Nyt on vielä aikaa kerrata itselleen haastavimpiakin aihealueita! Vai tuntuuko siltä, että kaipaat vielä lisää varmuutta perusasioihin? Sitten kertaat niitä hyvillä mielin! Terveystiedon koe on varsin soveltava, mutta osaaminen ja hyvä vastaus rakentuvat kuitenkin peruskäsitteiden äärelle. Pidä opiskeluote aktiivisena, eli älä jätä opiskelua pelkästään teorioiden lukemisen varaan. Selitä päässäsi tai ääneen ilmiöitä ja tee tehtäviä. Voit tutustua myös vanhoihin yo-tehtäviin ja miettiä, millaisia vastauksia niihin lähtisi irtoamaan.

Koestrategian näkökulmasta: Katso ainakin yhden aiemman yo-kokeen hyvän vastauksen piirteet, jotta pääset jyvälle pisteityksen periaatteista. Onko esseevastauksen rakentaminen hallussa? Entä Abitin oheisohjelmien käyttö? Mitä eroa on sillä, jos tehtävänannossa pyydetään vertailemaan, selittämään tai analysoimaan? Jos aineenhallinta on hyvällä pohjalla, laudaturin ainoana esteenä on kokeessa sekoilu, kuten tehtävänantojen ohittaminen. Huomioi siis se, että maltat lukea tehtävänannon huolellisesti ja jäsennellä vastauksen loogiseksi. Muista terveystiedon moniulotteisuus ja eri näkökulmat vastauksissasi (yksilö -> yhteisö -> globaali).

Kirjoitustaidon kehittäminen vie aikaa, joten harjoittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Korkeimmissa arvosanoissa (E ja L) tekstiltä edellytetään omaäänisyyttä eli sitä, että vastauksesta välittyy kirjoittajan itsenäinen ajattelu ja persoonallinen mutta asiallinen ote.

Huippuarvosanaan tähtäävän kannattaa ottaa huomioon seuraavat asiat:

1. Mielipiteen perusteleminen: Muodosta mielipide ajankohtaisesta aiheesta ja pyri perustelemaan se mahdollisimman vakuuttavasti ja monipuolisesti.
2. Aineistojen syvällinen hyödyntäminen: Pohja-aineistoja ei vain referoida, vaan niiden kanssa keskustellaan. Harjoittele ottamaan aineistoihin kantaa, vertailemaan niitä ja käyttämään niitä sujuvasti argumentointisi tukena.
3. Kieli, rakenne ja tiivis ilmaisu: Keskity selkeisiin virkerakenteisiin ja huoliteltuun yleiskieleen. Harjoittele rakennemalleja sekä tekstin tiivistämistä, sillä kokeissa on käytössä enimmäismerkkimäärä, jonka ylityksestä seuraa pistevähennys.
4. Palautteen hyödyntäminen & lukeminen: Omista teksteistä kannattaa pyytää palautetta. Monipuolinen lukeminen on paras tapa tukea kirjoitustaidon kehittymistä. Muista myös, että korkeinkaan arvosana ei vaadi täydellistä suoritusta – kokonaisuus ratkaisee!

• Kokeeseen valmistautumisessa parasta on erilaisten tekstien lukeminen ja kirjoittaminen. Pyydä palautetta teksteistäsi, kertaa lukutaidon käsitteitä ja harjoittele kielenhuoltoa sekä aineistojen kanssa keskustelua.
• Aiheen omaperäisessä rajauksessa mieti, miten aihe liittyy omaan elämääsi ja kokemuksiisi. Omat havainnot helpottavat persoonallisen tekstin kirjoittamista. Voit myös hyödyntää aineistoja: jos olet aineiston kanssa eri mieltä, ristiriidan kautta voi syntyä toimiva rajaus.
• Punainen lanka tarkoittaa tekstin pääajatusta ja ydinsanomaa, joka sitoo koko tekstin yhteen alusta loppuun. Päätä ennen kirjoittamista tekstisi tavoite ja peilaa tekstiäsi siihen läpi kirjoitusprosessin.
• Sidosteisuus tarkoittaa sitä, miten lauseet ja kappaleet liittyvät toisiinsa muodostaen sujuvan kokonaisuuden. Hyvä sidosteisuus saavutetaan sujuvilla siirtymillä ja sidossanoilla (kuten siksi, puolestaan, tästä huolimatta, lisäksi).

Jännitys ja tyhjän ruudun kanssa kamppailu ovat täysin luonnollisia asioita. Kirjoitustaidon kokeessa huolellinen suunnittelu palkitaan, joten äkillistä luovuuspuuskaa ei kannata jäädä odottelemaan. Tutustu aiheisiin ja mieti, miten ne liittyvät kokemuksiisi. Ota suunnitteluvaiheessa avuksesi suttupaperi ja kokoa ajatuskarttoja, listoja ja eri näkökulmia. Jos pää tuntuu yhä tyhjältä, hae ideoita aineistoista tai kirjoita hetki jostain muusta ajatusten vapauttamiseksi.

Valmistaudu etukäteen harjoittelemalla vastausrunkojen hahmottelemista. Kun käytät koetilanteessa aikaa ideointiin ja suunnitteluun, on paljon helpompaa lähteä kirjoittamaan tekstiä, josta löytyy selkeä punainen lanka.